Ajautuvaoleva_kutsuHEIDI HAKKARAINEN ja TIINA SEPPÄLÄ

 AJAUTUVA OLEVA

8. – 26.8. 2018

 

Kahden kuvataiteilijan yhteisnäyttelyssä käydään vuoropuhelua luonnoksen, prosessin ja valmiin teoksen välillä.

Tiina Seppälä on oululainen kuvanveistäjä ja taidekehystäjä. Hän on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta (SAMK) vuonna 2007.

”Olen aina pitänyt osista. Lapsena rakastin palapelejä ja legoja. Aikuisena kasattavia huonekaluja ja neuleohjeita. Kaikissa edellisissä säännöt ovat selkeät ja järjestys tarkka; jos et noudata ohjetta, et saa toivottua lopputulosta. Huomaan toteuttavani samaa kaavaa myös taiteen tekemisessä tai ainakin melkein. Säännöt ja kokoamisohjeet keksin minä itse sen mukaan, mikä kulloinkin sattuu miellyttämään. Teos on valmis, kun pidän siitä tarpeeksi.

Ajautuva oleva -näyttelyssä veistokset ovat rakennusosia; nahkoja, kuoria, siipiä, pyrstöjä, korsetteja ja sukkahousuja, yläosia ja alaosia ja kaikkea siltä väliltä. Ne on nyljetty, halkaistu, poltettu, revitty ja sitten kurottu nauloin, tikein ja ompelein kömpelösti kasaan niin, että itse virheestä on syntynyt teos. On järjetön prosessi tehdä ensin lähes täydellinen muoto, tuhota se ja sitten korjata mitä korjattavissa on. Tämä tuntuu jostain syystä oikealta työskentelytavalta minulle. Alkusuunnitelma poikkeaa usein täysin lopputuloksesta, mutta hauskinta ja tyydyttävintä onkin itse prosessi. Kaikista hulluimmilta tuntuvat ideat kannattaa silloin tällöin toteuttaa, koska niistä saattaa joskus syntyä teos, joka saa minut hykertelemään olemattomaan partaani.”

CV TIINA SEPPÄLÄ

Heidi Hakkarainen on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta (SAMK) vuonna 2008. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

”Vaalea ja vetinen punaokra juoksee kankaan pinnalla. Se liikkuu niin nopeasti, etten pysty kontrolloimaan sitä, kuten olin ajatellut. Vihreä ja sininen sopivat maalauksen alimpiin kerroksiin muistuttaen olennaisimmasta. Oranssi viiva alkaa aivan reunasta, oikeastaan se kulkee maalauksen yli, mutta sattuu osumaan maalauksen pintaan jättäen siihen jälkensä. Keltainen on valovoimaisuudessaan hyvin hallitseva. Mutta niin on myös luonnonvalo, jonka huomaan vaikuttavan vahvasti maalaamiseeni. Maalaus on täynnä toisiinsa liittyviä elementtejä. Ne ovat vierekkäin, päällekkäin, limittäin, lähellä tai kaukana toisistaan. Maalaan, pesen, maalaan. Värialueet muistuttavat minua rakkaudesta, surusta, rauhaa häiritsevästä ajatuksesta, ohikiitävistä pietaryrteistä ja siitä ärsyttävästä kesähitistä, joka soi radiossa. Värialueet kulkevat kankaalla, ne ovat liikkeessä. Prosessi on käynnissä.

Taiteellinen prosessi liikkuu havaintojen, pysähtymisen ja heittäytymisen välimaastossa. Erilaiset materiaalit ja kuvan tekemisen välineet ilmentävät erilaisia asenteitani, näkökantojani ja emootioitani. Pyrin tuomaan teokseen niitä kokemuskerroksia, joita tapahtumahetkellä harvoin erotan toisistaan tai pystyn edes jäsentämään. Tutkin maalatessa myös muistissa tapahtuvaa muutosta, sitä kuinka aika vaikuttaa kokemuksen tulkintaan. Vaikka tuo muisto on muuttunut, teen sen näkyväksi. Maalatessa olen aina läsnä juuri siinä tilanteessa, jossa sillä hetkellä olen muistojeni kanssa. Taiteilijana pyrin saavuttamaan kokemuksien ainutlaatuisuuden mahdollisimman rehellisellä kuvaamisella. Maalaus ei koostu ainoastaan kauniista ja harmonisista elementeistä, vaan niitä rikkoo jännite, hetkessä oleva särö.”

CV HEIDI HAKKARAINEN

Vietämme näyttelyn avajaisia tiistaina 7.8. klo 18-20. Illan aikana esiintyy muusikko Edi Raittila. Olet lämpimästi tervetullut!

 

Teoskuvia

Comments are closed.