Heidi Toivainen: Ikkunamaisemia 2, 2018. Öljy ja hiili mdf-levylle.

Heidi Toivainen: Ikkunamaisemia 2, 2018. Öljy ja hiili mdf-levylle.

 

h e i d i    t o i v a i n e n

IKKUNAMAISEMIA

19.9 – 7.10.2018

English text below

”Maisemat, matkalla jonnekin. Hetkiä, ohikiitäviä, tässä paikallaan. Ensin puita, paljon metsää, pitkä tie. Paljon samaa, eikä mikään muutu. Taivas, sininen ja pilvinen, sade ja aurinko. Sitten ikkunoita, korkeita taloja, matalia. Helpotus, matka jatkuu, jo muuttuneena. Taloja ja ikkunoita, liikkeessä, nauhoina, pätkittäin, viivoina ja sitten kokonaan. Perillä, kaupungissa, jossain on valot, tai ihan pimeää. Täällä, matkalla taas, tutut maisemat, ihan oudot. Näitä ikkunoita, taloja ja tuttu tie. Värit ja valot, metsien jälkeen. Uusia muistoja, vanhojen päälle.

Maalaan taloja ja ikkunoita, vaihtuvia tunnelmia. Niissä on jotakin lapsuuden pitkistä automatkoista, joissa toistuvat samat näkymät. Silloin hetket muodostuivat nauhaksi, jossa pienet muutokset saivat merkityksen. Entiset matkat, uusi samanlainen ja tuleva sulautuivat yhdeksi. Edelleen kuljen tuota samaa matkaa, pitkää ja muuttumatonta, kuitenkin aina hiljalleen muuttuvaa.”

Heidi Toivainen on ansioitunut oululainen kuvataiteilija, hän  on Oulun Taiteilijaseuran jäsen ja työskentelee Hiukkavaaran taiteilijayhteisössä.

WINDOW SCENERIES

”Sceneries, on my way somewhere. Moments, flying by, standing by. First trees, lots of forest, long road. Much of the same and nothing changes. The sky, blue and cloudy, rain and sun. Then windows, tall houses, low ones. Relief, journey continues, already changed. Houses and windows, moving, in film, in bits and then as whole. Arrived, in a town, lights somewhere, or darkness. Here, on my way again, familiar sceneries, so strange. These windows, houses and a familiar road. The colours and lights, after the forests. New memories, on top of old ones.
I paint houses and windows, changing moods. There’s something from the long car journeys of my childhood when the sceneries repeated themselves. When moments became a film where small changes had significance. Journeys old, new and upcoming fuse together. I still travel the same route, long and unchanged, but still slowly transforming.”
Teoskuvia/ pictures

Comments are closed.