Kari Honkarinta: Avohakkuu, 2015. Kollaasi.

Kari Honkarinta: Avohakkuu, 2015. Kollaasi.

KARI HONKARINTA

MUISTUMIA

KOLLAASEJA

27.11. – 20.12. 2015

GALLERIA SULJETTU ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ.

 

Oululainen kuvataiteen monitoimija, monille oppilailleen rakkauden kuvataiteisiin sytyttänyt kuvataideopettaja Kari Honkarinta tuo ’Muistumia’ –kollaasinäyttelynsä Galleria kajasteeseen 27.11. – 20.12.2015. Teosten tekniikat vaihdellen: kangas, kulta, lyöntimetalli ja liima mdf-levylle.

Eläkkeelle jääminen muutti pikkuhiljaa sivutoimisen ex libriksien, tilauskollaasien ja maastossa tehtyjen luontokuvien taitajan vahvaa uudistumisen vaihetta läpikäyväksi päätoimiseksi kuvataiteilijaksi. Itse hän kertoo uudistumistarpeen käynnistymisestä näin: ”Pyrkimys päästä eroon totutusta, tarve löytää uusia työskentelytapoja ja –materiaaleja houkutteli ja saatteli uuteen. Papereita ja värejä sisältänyt varusterinkka, ahkio ja maastossa työskentely jäivät sivuun. Pois jäivät toisten ihmisten tarinat ja heidän menneisyytensä todellisuusfragmentit kollaasien aineksina. Kaikki tekeminen alkoikin tapahtua erilaisten muistumien pohjalta, mukana kuitenkin luonnoksia, valokuvia, tekstejä.”

Honkarinta kertoo tämän ensimmäisen yksityisnäyttelyn teoksiin vaikuttaneen suuresti kaksi tekijää: kiinalaisen maalaustaiteen perinne ja taiteilija Qiu Shihuan maalauksista kirjoitetut kuvaukset. ”Kimmo Pasanen käsittelee kiinalaista maalaustaidetta ja perinnettä teoksessaan ’Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa’. Sieltä löytyvät työskentelyyni vaikuttaneet taideteoksen tekemiseen ja vastaanottamiseen liittyvät määrittelyt. Esimerkkeinä vahvimmin itseeni ja luontokuvien tekemiseen vaikuttaneista asioita ovat teoksen kuvapinnan kolmijako sekä vaatimus taiteilijan oman luontomuistikuvan selkeydestä ja selvyydestä. Teokseen tulee pyrkiä luomaan perspektiivi- ominaisuuksilla henkinen tila, jossa mieli voi liikkua. Lisäksi teoksen näkyvät ominaisuudet ovat vihjeitä sen näkymättömistä ominaisuuksista – juuri ne antavat näkyville ominaisuuksille laajemman ja yleispätevämmän merkityksen. Näin maisema rakentuu samanaikaisista vuorovaikutuksista erilaisten ääripäitten välillä: korkea – matala, pystysuora-vaakasuora, massiivinen – kevyt, peittävä – läpinäkyvä. Tämän voisi myös selittää ja ymmärtää taolaisen ajattelun visualisointina.”

Honkarinnan valkoisiin teoksiin ovat vaikuttaneet myös taiteilija Qiu Shihuan teokset ja erityisesti Silke von Berswordt-Wallraben teksti taiteilijan tuotantoa esittelevässä teoksessa. Siinä kirjoittaja lainaa Cees Nooteboom´ia: ”Hiljaisen valkoisen alueen varjo ja valo kutsuvat minut astumaan sisään.”  Teoksissa ollaan läsnäolon ja poissaolon välimaastossa. Kirjoittaja jatkaa: Teokset ovat hiljaisen valkoisen alueita, joissa katsojan katse harhailee levottomasti kyeten keskittymään vain yksittäisiin alueisiin. Se mitä silmä näkee, voi kadota hetkellä millä hyvänsä; yht’äkkiä kun maisema alkoi hahmottua. Lähempänä teosta tilailluusiot katoavat ja näkyvät vain teoksen materiaaliset ominaisuudet.

Kellarigalleriassa on esillä metaforinen installaatio ’Mitä jäljelle jää’ (2015). Hirviteoksillaan taiteilija haluaa viestittää, että niin eläimet kuin metsäkin ovat osa samaa elämän kehää kuten ihmisetkin – niitä  tulee kohdella niiden arvoa vastaavalla tavalla.

Tekstissä mainitut teokset:
Pasanen, Kimmo 2008: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa.Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Qiu Shihua 2012, ed. Britta E. Buhlmann & Udo Kittelmann.Richter & Frey Verlag, Dusseldorf.

Teoskuvia:

Comments are closed.