Tuula Wallatsaari: ”Tanssiva peura” 30-vuotisjuhlanäyttely 9.8. – 31.8. 2012.

Tuula Wallatsaari on suomalainen taidemaalari, joka 30-vuotisen uransa aikana on maalannut pääasiassa öljyväritekniikalla, mutta myös akryyli- ja sekatekniikalla. Wallatsaaren maalaukset ovat tyypillisesti hyvin henkilökohtaisia kokemuksia  –  niin taiteilijalle kuin katsojallekin. Hänen väripalettinsa on koloristinen ja maalausten ilmapiiri kumpuaa Pohjolan luonnosta. Tähän oman eksotiikkansa tuo taitelijan lämmin, sukupolvien yli kantava suhde Unkariin.

”Maalaukseni ovat kaikki abstraktioita, joten nimien antaminen niille on mahdotonta, jopa väkivaltaista.

En kuitenkaan halua töitäni käsiteltävän abstraktioina – minulle ne kuvaavat suoraa suhdetta elämään.

Maalaus on minulle voimanlähde ja kuvantekeminen tapa olla olemassa. ”

-Tuula Wallatsaari-

Näyttely on Tuula Wallatsaaren ensimmäinen näyttely Oulussa!

www.wallatsaari.fi

 

Taiteilijan CV

 
 
Onni Oja, professori, taidemaalari kuvasi Tuula Wallatsaarta ja hänen taidettaan vuonna 1990 seuraavasti: ”Vuonna 1980 Tuula Wallatsaari oli impressionistisella otteella maalaava synnynnäinen koloristi. Johtoaihe on edelleen koloristinen, mutta materia on kuultavampaa ja elävämpää.
 
Musta väri on kaiken synteesi, valkoinen on perussuru ja punainen on veren ja elämän ja intohimon väri. Keltaiset ovat toivon, siniset älyn ja violetit henkisyyden värejä. Vihreä on ihmiskunnan väri – vaaleanpunainen vereslihan väri. Kuolema ja siis aika on läsnä, mutta tuonpuoleisuuden tavoittelu ei ole merkittävää eikä tärkeää, vaan sen luotaaminen, miten ja mistä syntyy tämänpuoleinen ahdistus.  Maalauksissa aika on kolmiulotteinen, syntymä ja kuolema ovat sama asia ja avaruus ei olisikaan riippumaton, vaan eräs ajan ilmenemismuoto.  
 
Tuula Wallatsaaren teokset ovat tunteiden ilmaisua mitä suurimmassa määrin. Sattumanvaraisuuteen turvautumista se ei kuitenkaan ole. Teoksia tulisi ehkä säestää musiikilla ja runoudella, jotta niitä voisi todenmukaisesti selittää. 
 
Maalauksissa on paljon vertauskuvallisuutta mutta tyypillinen symbolisti hän ei ole. Ihminen sulautuu piilokuvamaisesti osaksi luontoa. Näkemykset ja tavoitteet ovat tästä maailmasta – taiteilijan suorasta suhteesta luontoon ja elämään. Sisäinen välttämättömyys merkitsee taiteilijalle elämyksen piinaavaa rehellisyyttä ja ihmisen kokemista totaalisena, olemuksensa ja kokemuksiensa summana. Mystisyyttä se ei ehkä kuitenkaan merkitse.
 
Maalausten perusilme on omaperäinen ja persoonallinen. Ekspressiiviset pigmentinpyyhkäisyt onnistuvat hyvin. Maalausten pystymuoto korostaa niiden liikeilluusiota, ikuista virtausta. Tuula Wallatsaaren taide kertoo, että tämä on se Aika, josta olevaisuus hyppää ulos!

 

Hämeenlinnassa 20 päivänä heinäkuuta 1990.Onni Oja, professori, taidemaalari”

Galleria

Comments are closed.