ILO JA VALO – SURU JA PIMEYS

9. – 27.3. 2016

Kainuulaiset kuvataiteilijat Tuija Heikura, Irja Juntunen, Leo Karsikas, Riikka Keränen ja Urho Kähkönen

Avajaiset ti 8.3 klo 18-20.

Näyttelyn avaa kansanedustaja Marisanna Jarva. Avajaisissa musisoi Neljä Ässää.

Tervetuloa!

Taidetta Kainuun selkosilta

Kainuun alueen aluenäyttely, järjestäjä Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipiste,  kuraattoreina  Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju sekä taidehistorioitsija ja Kansallisgallerian erikoissuunnittelija Juha Kotipelto.

Taina Myllyharju ja Juha Kotipelto kuvaavat näyttelyn kuratointia ja taiteilijoita:

Kainuun kierros

”Hammasta purren ja parkumus  pois! Wierasko voimamme korvata vois? Tänne ne sortuis’ tuskahan työn, tuiskujen helmaan ja yrmyihin yön.” (Säkeistö on Nälkämaan laulun alkuperäisestä versiosta vuodelta 1911. Laulua on kutsuttu myös Kainuun marssiksi. Sanat ovat Ilmari Kiannon ja sävellys Oskar Merikannon).

Pitkiä metsätaipaleita, vaaroja ja järviä, syrjäistä korpiseutua, ei savun savua. ”Metän  jäläkeen vasemmalle”, opasti paikallinen kulkija etelän kuraattoreita, kun taiteilijan ateljeekoti oli kadoksissa, kartalta oli pudottu ja gps:t eivät toimineet. Kiantolainen luonnonlyriikka oli koetuksella. Mutta kaikki taiteilijat löytyivät, vastaanotto oli ystävällinen ja vieraanvarainen. Ihmisten koteihin.

Juriskoja, kainuulaisittain peräänantamattomia ihmisiä näiden täytyy olla, vaikka nälkämaalla ei nykypäivänä ollakaan. Kuvataiteen runonlaulajia, tietäjiä ja karhunkaatajia, sellaisia ihmiset näillä selkosilla ovat.

Kainuun  kieroksemme edetessä kävi näyttelyn teema yhä selvemmäksi: ilo ja valo, suru ja pimeys. Tunne, että juuri tästä teemasta me haluamme koota näyttelyn oli niin voimakas, että taiteilijoiden valinta oli helppoa.

Ilo ja valo – suru ja pimeys. Elähdyttävää väri-ilon riemua, tummaa kaamoksen haikeutta. Mieleenpainuvia  kontrasteja  valosta varjoon. Tämän näyttelyn tarina rakentuu näistä, välillä hyvinkin yksityisistä, intiimeistä aineksista.

Näyttelyn teokset kertovat väreillään ja muotokielellään näyttelyn tarinaa, ilon kepeyttä ja surumielistä kauneutta. Auringon kullassa hehkuvat öljymaalaukset, pronssiset  veikeät pienoisveistokset, melkeinpä aineettoman keveät paperiteokset, ne  kaikki kylpevät ilon valossa. Yksinäinen keinu, hiljaiset mustat kivet, surumieliset kauniit, sulkeutuneet, voimakkain vähäisin värein maalatut ihmishahmot, nämä  kuiskivat  ikään kuin hiljaista  kaipuuta, toteutumatonta haavetta, surua.

Meitä ympäröivä maailma on monisyisempi kuin tunnustammekaan. Tummat sävyt kuuluvat maailmaamme siinä missä valoisammatkin. Taiteilija näkee enemmän. Kuvataiteella on kyky nähdä, tulkita ja kuvata maailmaa, jopa tavallisen aistimaailmamme ulkopuolista maailmaa. Monin muodoin ja värein, tummin ja valoisin sävyin, kuten tässä näyttelyssä, Ilo ja valo – suru ja pimeys, saamme kokea.

Taiteilijat
Tuija Heikura (s. 1971 Kajaani). Kuvanveistäjä Tuija Heikura valmistaa teoksia materiaalista, jota hän kerää ympäriltään, joko valmiista tai pienistä osista. Hän näkee tavanomaisissa esineissä tai niiden palasissa uusia asioita ja valmiit koosteet (installaatiot) rinnastuvatkin viime vuosisadan alun ready made  -artistien  oivalluksiin. Heikuran teoksilla on kuitenkin usein melankolinen pohjavire, ne eivät  ole vitsejä vaan vakavasti otettavia kommentteja ihmiselämän monimuotoisuudesta.
Irja Juntunen (s. 1944 Suomussalmi, Nuasjärvi). Irja Juntusen elämässä on ollut niin paljon surua ettei moni ole kokenut eläessään. Lasten kuolemienkin jälkeen rohkeasti tunteva ja isolla pensselillä maalaava Juntunen on purkanut tuskaansa kuviin, joissa monessa henkilöhahmo on kuvattu paljasselkäisenä takaapäin, itseensä käpertyneenä. Suru koskettaa mutta Juntunen osaa myös iloita, sen huomaa hänen värikkäistä maisemakuvistaan ja muotokuvistaan joita myös tuotannosta löytyy.
Leo Karsikas (s. 1954, Kajaani). Itseoppinut kuvanveistäjä Leo Karsikas  tekee veistoksia puusta, kivestä ja pronssista. On soittajia, otuksia ja merkkejä, joiden  merkityksen katsoja saa miettiä ihan itse, omassa rauhassaan. Teokset ovat hiljaista kansaa, eivätkä ne huuda itseään tykö, vaan vaikuttavat hiljaa taustalla. Viimeisimmät, mustat kiviset teokset uhmaavat jopa aikaa ja paikkaa synkällä olemassaolollaan, kävisivät muistomerkeiksi.
Riikka Keränen (s. 1984 Ristijärvi). Joukon nuorin, kuvanveistäjä-monitaiteilija Riikka Keränen on vasta uransa alussa mutta osoittaa jo nyt hallitsevansa suvereenisti materiaalin kuin materiaalin. Hän loihtii niin sisätiloihin kuin suoraan luontoonkin kekseliäitä kokonaisuuksia ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta ammentaen. Hänen teoksensa kertovat niin ajasta kuin paikastakin ja ennen  kaikkea ihmisen jättämästä jäljestä, oli se sitten askeleen painallus lattiamaton alla tai ihmiskehon jälki seinän pinnoitteessa. Huikaisevaa iloa ihmisenä olemisesta.
Urho Kähkönen (s. 1967 Kuhmo, asuu Härmänkylässä). Urho Kähkösen teosten valo tulee hänen elämänmakuisesta taiteestaan, maalausten räjähtävästä voimasta ja kultaisesta kajosta, jotka yhdessä avaavat aukkoja seiniin ja mieleen. Talven 2014 näyttely Kuhmo-talossa  oli otsikoitu Pyrkimys valoon  –  kuin suoraan alue-näyttelyn teemasta.  Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta palkitsi Kähkösen vuonna 2013 pitkäjänteisestä Kainuun alueen kuvataiteen hyväksi tehdystä työstä.

Taiteilijoiden omaa kuvausta itsestään ja työstään:

Tuija Heikura (s.1971) Kuvanveistäjä, käsitetaiteilija ja tilan runoilija.

”Jotakin oikukasta ja elämän ennakoimatonta kauneutta tarttuu teoksiini”. CV Tuija Heikura

Lasse Lyytikäinen kuvaa taidemaalari Irja Juntusta (Irja Pääskyranta) seuraavastI: Irja Juntunen on mestarillinen kuvatessaan luontoa, ihmisiä ja asetelmia. Hän on taustaltaan pedagogi, mutta on myös saanut koulutuksen musiikin alalla. Hän toteaakin, että sekä kuvataide että musiikki ovat hänelle keskeinen elämänsisältö ja osa hänen persoonallisuuttaan.

Taiteilijaominaisuuksiltaan hän on ulospäin suuntautunut, ekspressionisti. Luistava työskentely ja värien käyttö on rohkeaa ja estotonta. Teosten lopputulos on yltäkylläinen, vapautunut ja lennokas. Teoksissa esiintyvät eri vuodenajat – usein sateenkaaren värein – myös impressionistisina näkyinä. Hänen talvensa ei ole pimeä ja harmaa, vaan värit hehkuvat niin lumessa kuin talven valossakin. Kolmen lapsen kuolema on ollut raskas kokea, silti hän on kyennyt löytämään myönteisyyden ja ilon, vaikka suru ei koskaan täysin lopukaan. Tämä kuitenkin näkyy myös vahvasti hänen tuotannossaan. Tauluissa ilmenee suru ja valo.

Bysantin maailma kiinnostaa Irja Juntusta, teema onkin ollut esillä hänen lukuisissa näyttelyissään. Uskonnolliset, ortodoksiset teokset ovat kunnioittavia ja hillittyjä, joskin joukossa on myös kirkkaampia ja rohkeampia värejä.

Irja Juntusen ura on ollut näyttävä ja hänen aktiivinen tuotantonsa jatkuu edelleen. Hän on ollut kotimaassa ja ulkomailla lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 1968 lähtien aina viime aikoihin saakka. CV Irja Juntunen

Leo Karsikas (s. 1954) on Kajaanilainen itseoppinut taiteilija ja kuvanveistäjä. Hän on työskennellyt aktiivisesti 1970-luvun lopusta tähän päivään ja ollut mukana muun muassa Kainuun Taiteilijat -yhdistyksessä ja perustamassa nykyisin toimivaa Art Kainuu -ryhmää. Karsikas on Oulun taiteilijaseuran jäsen.

Leo Karsikas on pitänyt vuosien varrella useita yksityisnäyttelyitä ja ollut mukana ryhmänäyttelyissä sekä suomessa että ulkomailla. Hänen laaja tuotantonsa koostuu figuratiivisista ja pääasiassa abstrakteista pronssi-, kivi-, teräs- ja puuveistoksista sekä maalauksista. Hän on myös jazzkitaristi Karsikas Triossa. CV Leo Karsikas

Riikka Keräsen työskentelyssä materiaalit ovat aina olleet tärkeitä; kiinnostus uusien tekniikoiden oppimiseen sekä keksimiseen, tietynlainen käsityöläisyys on ollut aina läsnä työskentelyssäni. Nykyisin materiaalien alkuperä ja historia on noussut minulle yhä tärkeämmäksi. Mistä materiaalit tulevat ja minne ne menevät? Mitä resursseja niiden tuottaminen on vaatinut kuin myös se, voinko miten pitkälle hankkia tai valmistaa jotain ihan itse. Materiaalien etsiminen ja keräily ovat osa luonnostelua; tapa tutustua niihin ja samalla aikaa pohtimiseen. Tosinaan löydöt muodostavat teoksen jo itsessään, minun tekemättä niille mitään.

Nykyinen elämämme on irtaantunut sen materiaalisista resursseista ja lähtökohdista; emme näe alkuja ja loppuja vain jotain siitä väliltä. Yritän osittain taiteen tekemiseni kautta saada taas kiinni noista perusteista ja hahmottaa asioiden täydet kaaret sekä oppia kiinnittymään paikkaan, aikaan ja asioihin joiden kanssa elän.

Aika ja hitaus ovat tärkeitä elementtejä teosten valmistumisessa sekä niiden teemoissa. Asioiden, materian, kasautuminen, ajan hidas ilmentyminen kerroksissa ja toisaalta kuluminen pois näkyy myös teosteni fyysisissä muodoissa.

Työskentelen kaiken kaikkiaan hyvin intuitiivisesti. Keskityn alussa fyysiseen tekemiseen, ajattelen käsilläni. Jossain vaiheessa, kun työ jo johdattaa itse itseään, minä sidon ajatusteni langanpätkiä yhteen ja pistän sanoja peräkkäin lauseiksi. CV Riikka Keränen

Urho Kähkönen (s. 1967 Kuhmo) on valmistunut artenomiksi vuonna 1999 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta. Tätä ennen hän oli opiskellut kuvataidetta Oriveden opistossa ja Taidekoulu Maassa. Lisäksi hän on ammatiltaan puutarhuri, mutta vuodesta 2008 alkaen toiminut freelancer-kuvataiteilijana, omaishoitajana ja kansalaisopistossa maalauksen tuntiopettajana. Hän on pitänyt 27 yksityisnäyttelyä, sekä osallistunut lähes 60:ään yhteisnäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös kirjoittanut käsikirjoituksia, kuunnelmia, runoja ja puutarhaansa käsitteleviä esseitä. Nykyisin hän elää ja vaikuttaa Kuhmossa.

Itselleni maalaaminen on prosessi, jota ennen kaikkea ohjaa intuitio, ennalta-arvaamattomuus ja uuden löytäminen. En hahmottele, luonnostele tai suunnittele. Kun edessäni maalausjalustalla on tyhjä kangas, tiedän harvoin, mikä lopputulos on. Työni on useasti sielunmaisemia luonnon kautta heijastettuna. Ne ovat ekspressiivisiä maisemia, jotka häilyvät figuratiivisen ja abstraktin välillä.”  CV Urho Kahkönen

Kutsu näyttelyyn

Teoskuvia:

Comments are closed.