JOSTAIN KOTOISIN etappi 6 on Oulu 18.2. – 8.3. 2015!
”Jostain kotoisin” on monipuolinen kuvataiteen ammattilaistaiteilijaryhmä: Raija Marttinen, Susanna Pälviä, Hanna Räty, Marja-Riitta Siimala ja Hanna Vahvaselkä.
Mistä olemme kotoisin?
Jokainen meistä on tehnyt pitkän matkan ja löytänyt oman erityisen paikkansa. Kohdattuamme halusimme toimia yhdessä jakamalla kokemuksia matkastamme, joka on muovannut meistä juuri sen mitä nyt olemme. Ajatuksena ryhmänäyttelyn pitämisessä on, että töinemme olemme yhdessä enemmän.
Teoksemme ja työskentelytapamme ovat ulkoisesti erilaisia, mutta niistä löytyy yhteisiä kantavia teemoja kuten: muisto/muistaminen/unohtaminen, aika-hetki, läsnäolo/poissaolo, yhteys/ vuorovaikutus, toiseus-vieraus, kaipaus-haikeus, luonto-ympäristö… Taiteen tekeminen edustaa meille tapaa olla olemassa ja ajatella. Ilman tekemisen prosessia elämästä puuttuu jotain olennaista.
”Jostain kotoisin” -ryhmä kokoontuu ja pitää näyttelyitä paikoissa joissa joku meistä on elänyt tai asunut. Taiteen keskiöön hakeutuminen ei ole meille itsetarkoitus, vaan viemme taidetta myös sinne, missä sitä ei aina itsestään selvästi ole nähtävillä.
Ryhmän menneet näyttelyt:
Etappi 5, Juvan vanha viljamakasiini, 2014 Etappi 4, Ruukin olohuone, Warkaus, 2013 Etappi3, Taidekeskus Ahjo, Joensuu 2011 Etappi 2, Porvoon taidehalli 2009 Etappi 1, Lahden taidepanimo, 2008
Tulevat ”Jostain kotoisin” -näyttelyt:
Galleria Kajaste, Oulu, 2015 Maakuntamuseo Riihisaari, Savonlinna 2015 Taidemuseo, Mikkeli 2016
”Teokseni ovat maalauksia, tekniikkana akryylija hiili kankaalle. Työskentelyni on kielen etsimistä. Elämän perusteiden kartoittamista. Kosketusta itseen ja ympäröivään todellisuuteen. Vuorovaikutusta. Tutkin aikaa ja muistia; muistamista ja unohtamista – ajan ja paikan kerroksellisuutta. Yksittäinen työ on pala matkaltani pois ja kohti, hetki ajan kulusta. Oleellisin kätkeytyy näkymättömiin, esille tulevien osien väliin, menneen ja tulevan väliseen liikkeeseen. Mikä muuttuu ja jää, mistä tämä hetki rakentuu.”
”Teoksissani olen usein pohtinut omaa ja perheeni historiaa ja lapsuuden vaikutusta aikuisuudessa. Ääni- installaatio Loputon leikki etsii kosketuspintaa Viipurissa syntyneen äitini lapsuuteen. Minkälainen lapsi, nyt jo lähemmäs yhdeksänkymppinen äiti oli, entä millainen oli lapsuus 20-30-luvun Viipurissa? Miten sota sekoitti pakan?Ja minkälainen onkaan nyky-Viipurin lapsen ääni?
Viimeaikaisissa teoksissani olen käyttänyt ruisolkea, jolloin myös valolla ja varjoilla on suuri merkitys kokonaisuudessa.
Kiitos tuesta Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolle.”
”Maalausteni lähtökohtana on maisema. Ajattelen maiseman olevan paitsi maantieteellisiä paikkoja myös fyysistä läsnäoloa, henkilökohtaista aikaa ja jatkuvaa liikettä. Maalaus on havahtumisen hetki; missä vaiheessa paikan historiasta tulee henkilön historiaa ja toisin päin?”
Marja-Riitta Siimala:
Teokseni ovat monimateriaalisia osin maalattuja tilateosmaisia reliefejä. Teokseni lähtee syntymään muodosta. Olen työstänyt taiteessani viime vuosina ropelimaisia kysymysmerkkiryppäitä, joihin liitty tienkaltaisia elementtejä. Mietin töissäni ihmisten elämää ja matkaa täällä. Kajasteen näyttelyssä on esillä ’Matkalla maailmankaikkeudessa’ ja ’Paletin kaksi puolta’.
”Käyttämäni materiaali on puu, josta eritavoin liimaamalla, höyläämällä ja kaivertamalla valmistan reliefimäisiä teoksia. Orgaaninen materiaali ja käden muisti ovat osa teosten sisältöä ja muodostavat ajattoman vastapainon käsittelemilleni teemoille, jotka ovat usein hyvin arkisia tapahtumia, omia muistoja ja ajassa virtaavia ilmiöitä.”
Taiteilijaryhmä kiittää tuesta Taiteen edistämiskeskusta!
Teoskuvia:
